Pään olemus...

Pääparka on joutunut kovasti erilaiseen rooliin viimeisten vuosikymmenien aikana. Tuhansia vuosia tämä pallero on etupäässä kulkenut ruhon mukana toimien ruokaluukkkuna ja äänimerkinantolaitteena. Ajattelua, varsinkaan uutta sellaista, sillä ei juurikaan ole tarvinnut tehdä. Uusien, ajattelua vaativien, outojen juttujen pähkäily on ollut harvojen harrastus, ja nimen omaan harrastus ilman aikatauluja ja tulosvastuita.
Nyt sitten muutamassa vuodessa kaikki luonnonlapset on istutettu toimistopöytien ääreen ja pakotettu keskittymään piirakkakaavioiden ihmeelliseen maailmaan. Vaikka kaaviot maistuisivat kuinka puulta, tulosten pitää parantua aina vain kiihtyvällä vauhdilla.
Eipä ihme, jos ongelmat pää poloisen kohdalla lisääntyvät. Jos esim. jalkojen rooli ja tulosvastuu muutettaisiin yhtä radikaalisti, esim. aloittamalla näppäinhaitarin soittaminen jaloilla, niin varmaan pientä ongelmaa alkuvaiheessa esiintyy.
Mitä päälle tulisi tehdä, että se ressukka selviäisi kunnialla tässä sille niin oudossa tehtävässä. Evoluutio varmaankin hoitelee osaltaan asiaa, mutta kun sekin toimii kovin hitaasti, eikä auta kvarttaavitalouden koveneviin haasteisiin. Olisiko jonkinlaisesta treenistä apua? Kai päätä voi harjoittaa siinä missä hauistakin, tosin harjoitusohjelmat ja personal-trainerit päätä koskevissa jutuissa taitavat olla harvassa.
... Ja sitten syömään...